Tuula

Sisareni Tuula kuoli vuonna 2007 syöpään. Hän oli minua yhdeksän vuotta nuorempi, rakas pikkusisko. Tuula oli ulkomuodoltaan esikuvana Auroralle.

Kuten Aurora Tuula suunnitteli myös taideopintoja, mutta tuli kotiin kesken Ateneumin karsintakurssien, kesken päivän, kun eräs - vielä sisareni kuolinvuonna valtionpalkinnon saanut  -  miesrunoilija ja kääntäjä piti opiskelijoille poliittista propagandaa uhkuvan puheen marksilaisuudesta. Se oli myös sortoaikaa, niin kuin Auroran aika, varsinkin Helsingissä, josta Tuula monien lailla muutti pois.

Sisareni kuoleman jälkeen en pystynyt kirjoittamaan moneen vuoteen. Haluan muistaa tänään erityisesti Tuulaa.
Donne: Death, be not proud-- (English & suomeksi)
www.luminarium.org/sevenlit/donne/sonnet10finnish.php

Vaahteralaakson Aurora kirjamessuilla

Vera Wunderlich ja kirjani Vaahteralaakson Aurora ja Lucia ja Luka (2013) -kirjamessuilla

Vera Wunderlich, Markkinointi & PR BoD Suomi

Books on Demand GmbH

Vasemmalla näkyy myös Vaahteralaakson Aurora (2014).  Corinna Wolff ja Vera Wunderlich olivat yhdyshenkilöni, kun tein kirjoja BoD: n kanssa. He tekivät kannen painoteknillisen toteutuksen ja kirjan taiton. Corinna Lucia ja Luka -kirjaan ja Vera Vaahteralaakson Aurora-kirjaan.
Kiitos, Vera, yhteistyöstä!
Kuva: Matti T. Amnell

Sunrise in Helsinki

Photo Friday: Panorama
Aurora= aamurusko, sunrise

Nostalgiaa: uimaranta ja luistinrata

Kesällä uimala, talvella luistinrata olivat pikkukaupungin lapsille ja koululaisille paratiisi. Kuvassa olevat ovet vievät Iisalmen uimalan pukusuojarakennukseen. Siellä laitettiin kesällä päälle uimapuvut ja talvella jalkaan luistimet. Kioskista ostettiin jäätelö ja limonaadia.

Osallistun tällä kirjoituksella Pieni Lintu-blogin Nostalgia-haasteeseen. 

Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema funktionalistinen Iisalmen uimarannan kioski- ja puhuhuonerakennus vuodelta 1934 edustaa samaa aikakautta kuin Helsingin Hietarannan pukusuojarakennus.Tämä uimala on mukana arkkitehti Ville Ylösen Hietsun paviljonki -tutkimuksessa esimerkkinä saman ajan uimarannan pukusuojarakennuksesta.

”Pukusuoja liittyy myös sosiaalihistorian vaiheeseen jolloin kaupungit ja kunnat alkoivat parantaa yleisten uimarantojen palvelutasoa vapaa-ajan vieton yleistyessä keskiluokan parissa." (Ville Ylönen Hietsun paviljonki - tutkimuksensa tiivistelmässä.)

Uljaita uimareita Hietalahden kirpputorilla Helsingissä.

Luvussa Rakennuksen tyyli ja aikakausi Ylönen kirjoittaa: ”Erityisesti 1920-luvulla kesänvietto sai uusia piirteitä; varjoisat puistotiet vaihtuivat hiekkarannalla loikoiluun ja leikkiin. Ilmaisten uimarantojen suosion kasvaessa tyhjenivät rannalle rakennetut uimahuoneet. Näissä suljetuissa ja maksullisissa rakennuksissa ihmiset olivat aiemmin vaihtaneet vaatteensa ja uineet rajatulla alueella."

 

"Julkisten uimapaikkojen perustaminen siis liittyi 1920- ja 1930-lukujen ruumiinkulttuurin ihailuun, mutta myös kansanterveydelliseen edistystyöhön – erityisesti taisteluun tuberkuloosia vastaan." (2.3.2. Kansankulttuurin murroskausi)

Katso kaikki kuvat lapsuuteni paratiisista. Iisalmi: uimala, beach





Lapsuuden luistinrata ja talvinen pikkukaupunki ovat vain muistoissa. Järven jäälle oli aurattu luistinrata, kovaäänisistä kuului tunnelmallista musiikkia, ja me lapset syöksyimme luistimilla suoraan korkeisiin lumikasoihin, joita oli kerääntynyt luistinradan ympärille. Iloisina ja posket punaisina kävelimme luistimet jalassa pukuhuoneeseen ja riisuimme luistimet. Vain harvoilla tytöillä oli kaunoluistimet. Yleensä meillä oli monoihin kiinnitettävät luistimet tai isommilla tytöillä hokkarit, jotka oli saatu vanhemmilta sisaruksilta tai serkuilta. Kadut olivat lumisia ja korkeiden lumikinosten reunustamia. Ilma oli puhdas ja raikas.
Olen ottanut tunnelmallisen talvikuvan Porvoossa Pariisin Ville -hotellissa 21.12.2012. 

Mukaan arkkitehti Ville Ylösen tutkimukseen ovat päässeet Iisalmen Haukiniemen uimarannan kioski- ja pukuhuonerakennus ja tässäkin kirjoituksessa olevat kaksi valokuvaani siitä (toinen ja kolmas kuva):

Lue lisää blogistani
blogisisko.blogspot.com/2012/02/hietsun-paviljongista-hel...


Tutustu tutkimukseen:

Ylönen Ville: Hietsun paviljonki  (PDF)- Hietarannan vanhan pukusuojarakennuksen korjaus- ja muutossuunnitelma kylätaloksi. Diplomityö. Aalto-yliopisto Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Arkkitehtuurin laitos 24.1.2012

Arkkitehti Ville Ylönen SAFA, (kuvat ja tekstit)
Iisalmen Haukiniemen uimarannan kioski- ja pukuhuonerakennus esiintyy sivulla 23 (ks. Kuvalähteet E: Anna Amnell)

Huom!

Uusi Helsinki?   Millainen on Helsingin tulevaisuus, ja onko sille vaihtoehtoja?

"Tässä kirjassa eri alojen asiantuntijat kertovat rakastamastaan Helsingistä. Jokainen kirjoittaja on valinnut kaupungista jonkin osan, joka on herättänyt hänessä iloa, inhoa, surua tai intoa. Kirjassa katsotaan paitsi pääkaupungin menneisyyteen ja lähihistoriaan myös mietitään, millainen Helsinki voisi olla." Arkkitehti Ville Ylönen kirjoittaa Hietsun paviljongista.

Vanhan ajan paketttiauto Ford

Old T-Ford van

Uusgotiikkaa Moskovassa.

Shekhtelin suunnittelema uusgoottilaista tyyliä oleva kaunis rakennus rikkaalla tehtailijalle ja mesenaatille Morozoville. Morozov Mansion (1893-8). Kun Morozovin äiti kuuli poikansa suunnitelmasta, hän sanoi: Olen aina tiennyt, että poikani on hullu, mutta nyt koko kaupunki tietää sen. Talossa on mm gargoili.

Moskovan uusgoottinen katolinen kirkko, joka muistuttaa Helsingin Johanneksen kirkkoa. Wikipedia

Goottinen tyyli tuli Moskovaan vasta 1800-luvulla uusgotiikkana. Muitakin rakennuksia on.

Robida 1882: Oopperan jälkeen vuonna 2000

Klikkaa kuva suureksi tai katso videota, jossa siirrytään eri kohteisiin.  Lisää Albert Robidasta Albert Robida-blogissa. http://albert-robida.blogspot.fr/
Ja täällä analyysia Robidasta kirjailijana., visionäärinä ja kuvittajana - englanniksi.
http://www.depauw.edu/sfs/backissues/79/willems79.htm


Ranskalaisen Albert Robidan vuoden 1882 tai 1902 kuvitelma vuodesta 2000: Pariisilaiset lähtevät oopperan jälkeen kotiin lentävillä aluksillaan. Katso video, jossa zoomataan eri kohtiin laajaa kuvaa.

https://www.youtube.com/watch?v=ROJr0UOAjUk

1900-luvun alun tunnelmaa

Art nouveau -kahvilassa Pietarissa on tämän Nevski Prospectilla olevan rakennuksen pienoismalli.
Katso kaikki kuvat kahvilasta (kaksi sivua)
https://www.flickr.com/photos/amnellanna/albums/72157644772734259/page1

Vanha Helsinki

Suklaarasian kannessa on vanha Helsinki, Senaatintori.

Aurora-kirjat alkoivat keittiönpöydän ääressä Torontossa

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa.Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992).

Huom! Anna Amnell:  VAAHTERALAAKSON AURORA. 2014. YHTEISNIDE. MYÖS e-KIRJA. Aurora 1-3 vuosilta 1991-1995.

P.S. Kuvassa mieheni syö aamiaista tämän pöydän ääressä Torontossa. Se ei ollut varsinainen pöytä vaan levy, jonka löysimme kadulta roskien joukosta, puhdistimme ja asetimme Toronton IKEASTA ostetuille pukkijaloille keittiöön. Istuin korkealla jakkaralla ja kirjoitin siinä suurimman osan lehtijutuistanikin. Kun sekä tytär että vanhempi poika lähtivät Pariisiin opiskelemaan, saimme mieheni ja minä työhuoneet viimeiseksi Kanadan vuodeksi.

Kun palasimme Suomeen, toimme jakkaran muiden muuttotavaroiden mukana Helsinkiin. Se on edelleen keittiöjakkaramme. Minua harmittaa kovasti, että heitin punaisen kirjoituskoneen roskiin. Se oli rikki jo alussa, mutta minusta tuntuu, että sillä olisi nyt muutakin arvoa kuin tunnearvoa.

Isoisäni kävi usein Pietarissa ja Viipurissa

Kun matkustin syyskuussa junalla Moskovasta Helsinkiin, ehdin ottaa junan ikkunasta pari kuvaa Viipurin linnasta. Katsoin tuota kivilaituria ja ajattelin, että ehkä siihen saapuivat laivat Kuopiosta Viipuriin. Ennen vallankumousta isoisä, nuorena viulupelimanni ja myöhemmin suksimestari, kävi usein Pietarissa ja sen jälkeen Viipurissa. Hän kertoi minulle noiden kaupunkien ihmeistä. Pietarin leveistä kaduista ja Viipurin pyöreästä tornista. Vasta viime vuosina kävin Pietarissa, jossa ukin tyttärentyttärenpoika oli työssä kolme vuotta diplomaattina.

http://www.virtuaaliviipuri.tamk.fi/fi/history

Kun hammaslääkärissä oli kamalaa

Hammaslääkärintuoli 1900-luvun alussa. Otin kuvan Venäjän nykyhistorian museossa.
Lisäys:
Vielä 1950-luvulla ainakin yhdellä kotikaupunkini Iisalmen hammaslääkärillä oli vanhan ajan pora, joka oli alkujaan poljettava, samanlainen kuin oikeanpuoleisessa kuvassa, mutta hammaslääkäri oli asentanut siihen itse pienen sähkömoottorin. Pora pyöri hitaasti jyristen, ja useimmat ihmiset pelkäsivät hammaslääkäriin menoa. Mieluiten haluttiin, että hampaat vedetään pois, ja saadaan mahdollismman pian tekohampaat. Jotkut suosivat tätä hammaslääkäriä, jolla oli vähän asiakkaita ja hänen vastaanoltolleen pääsi nopeasti ilman odotuksia.
Hammaslääkärinpelko oli yleistä. Onneksi minulla oli niin hyvät hampaat, että en poraamista tarvinnut. Äitini toinen serkku oli suosittu hammaslääkäri, nainen. Hänelle oli pitkä jonotuslista.

Kävin hammaslääkärissä vain kerran kouluaikana. Ylpeilin teini-ikäisenä hyvistä hampaistani ja puraisin pähkinä. Suuri osa hampaasta lohkesi.

Kun sain teini-ikäisenä kokostipendin AFS:ltä 1950-luvun loppupuolella, menin vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin, jossa paikallinen naistenseura oli päättänyt kustantaa "kehitysmaasta" tulleen tytön hammashoidon. Hammaslääkäri ei löytänyt varsinaisia reikiä, vain pari rei'än alkua. "Paikataan nyt nämä rouvien mieliksi", hammaslääkäri sanoi. Hoito oli kuin leikkiä, sillä hammaslääkärillä oli hieno pora.  Paikat kestivät vuosikymmenet, ja olen vähitellen pyytänyt helsinkiläistä hammaslääkäriäni vaihtamaan näiden amalgaamipaikkojen tilalle muovipaikat. (Haluan aina puudutuksen, sillä kipukynnykseni on alhainen.)