Kirja-arvosteluja nejännesvuosisata myöhemmin

Kirjoitin 1990-luvulla Aurora-kirjat, kertomuksen suomalaisen tytön elämästä 1900-luvun alussa suomessa ja pakolaiseksi joutunutta isäänsä etsimässä Kanadassa. Isä on suomalainen ja äiti venäläinen. Tämä on ollut asetelma alusta asti. en tiedä, miksi. Kävin Venäjällä ensi kerran vasta vuonna 2006, kun sisareni diplomaattipoika muutti sinne työnsä vuoksi.

 Lukeva yleisö otti kirjat hyvin vastaan. Ensimmäisestä kirjasta tuli nopeasti 2.painos, ja lehdistössä sekä maaseudulla että pääkaupungissa oli kirja-arvosteluja ja haastatteluja. Koko  tämän ajan olin työssä aikuisopettajana. Opetin englantia, alkeiskrsseja, kertauskursseja ja suggestopedisia kursseja aikuisille.

Hämmästyin kovasti, kun aloin löytää uusia kirja-arvosteluja Aurora-kirjoista jopa 25 vuotta ensimmäisen kirjan ilmestymisen jälkeen. Se oli erittäin yllättävää, sillä olin alkanut kirjoittaa jo vuonna 1999 nykyisellä nimelläni Anna Amnell. Olimme ottaneet aikuisten lastemme aloitteesta käyttöön mieheni äidin tyttönimen Amnell. Kaikki lapsemme tekivät työtä englanniksi, välillä ulkomaisille firmoille ja ulkomailla ja olivat kokeneet jo Kanadan vuosinamme  sukunimen Pekkarinen hankalaksi.

Kirja-arvosteluja Ainon kirjablogssa Sheferijm – ajatuksia kirjoista.

[Anna Amnell = ]Pirkko Pekkarinen: Aurora. Vaahteralaakson tyttö. Kirjapaja 1991

Sheferijm – ajatuksia kirjoista . 15.5.2016

 [Anna Amnell = ] Pirkko Pekkarinen: Aurora ja Pietarin serkut. Kirjapaja 1993 -

Sheferijm – ajatuksia kirjoista 22.6.2016

 [Anna Amnell = ] Pirkko Pekkarinen: Aurora ja villikyyhkysten aika. Kirjapaja 1995  

Sheferijm – ajatuksia kirjoista 13.6.2017

Ainon blogi on monipuolinen ja mielenkintoinen. Oli hauskaa tutustua siihen.

Tarkoitus oli alussa, että siitä tulee sarja, ja minulla oli muun muassa 1900-alun Pariisia koskevaa aineistoa matkalaukullinen ja juonikin päässä. Sitten Kirjapajan kustannusjohto vaihtui, ja historialliset nuortenromaanit hylättiin. [Muutaman  vuoden kulttua tuli taas uusi johto ja uusi kustannuspäällikkö, joka piti Aurora-kirjoista. Ehdin kirjoittaa lasten version ensimmäisestä Aurorasta ja aloittaa lahjateoksen, yhteispainoksen, kun johto oli taas muuttanut mielensä. Siinä vaiheessa kyllästyin ja otin kaikkien Aurora-kirjojen oikeudet itselleni. Luottamus oli mennyt minulta. En sanoisi seikkailua Kirjapajassa kuitenkaan täysin virheeksi, sillä kustannustoimittajat olivat miellyttäviä,]

1990-luvun Aurorat

ja

2000-luvulla omakustanteena ilmestynyt yhteisnide Vaaheralaakspn Aurora, jossa on Aurora-trilogia ja loppusanat, joissa kerron kirjojen synnystä.

Tarkoituksena on ottaa myös Aurora ja Molly -kirjasta uusi painos.

Hyvää vanhan ajan joulua

Hyvää ja onnellista joulua!

Auroran ensimmäinen joulu Kanadassa
Joulukertomuksia blogeissani

Sokeroituja kastanjoita

Aurora ja Molly kertoo Auroran tarinan orvon palvelustytön Mollyn näkökulmasta. Hän ystävystyy Auroraan, joka tulee töihin samaan kartanoon, jossa Molly on palvelijana, vaikka hän on vasta lapsi. Kun Aurora lähtee pois, Molly on epätoivoinen.

Molly itki kauan, pyyhki sitten kyyneleensä ja otti hameensa syvästä taskusta erään aarteistaan, pienen silkkipaperikäärön, johon oli kirjoitetty Marrons Glaces. Se oli makeinen, mehevä sokeroitu kastanja. Edward-herra oli tuonut noita kalliita herkkuja Pariisista.

  Molly piteli käsissään silkkipaperikääröä, haisteli sen sokerista tuoksua ja avasi paperin. Vesi herahti hänen kielelleen, kun hän näki kastanjan herkullisen pyöreyden. Nyt olisi oikea aika syödä se. Sitten vasta hän olisi ikuisesti synkkä ja alakuloinen.

  Molly puraisi palasen ja sulki silmänsä. Sokerilla kuorrutettu kastanja oli enemmän kuin ihana, se oli taivaallinen, se oli enkelten ruokaa, päätteli Molly. Ja Pariisissa syötiin koko ajan tällaisia!

Aurora ja Molly ilmestyi jo vuonna 1999, sitä on kirjastoissa.

Huom. Kirja Aurora ja Molly ei kerro Auroran lapsuudesta.
Klikkaa hakusanoja "Aurora ja Molly" ja lue lisää.

AURORA-KIRJANI 1991-1999

Yhteispainos vaahteralaakson Aurora ei sisällä Aurora ja Mollly -kirjaani.
Klikkaa hakusanoja "Aurora ja Molly" ja lue lisää.

joululahjaksi tyttärelle, äidille tai isoäidille

Osta joululahjaksi tyttärelle, äidille tai isoäidille

Tämä kirja on useimmiten lastenosastolla, mutta se on monille aikuisille nostalgiakirja ja 1900-luvun alun siirtolaiskuvaus. Alkuperäiset Aurora-kirjani ovat loppuneet esimerkiksi Helsingin kirjastoista melkein kokonaan, ehkä kuluneet puhki tai muuten vain poistettu. Olisi toivottavaa, että tätä kirjaa hankittaisiin useampia kappaleita. Nyt tätä voi hankkia nettikaupoista. Kirjastot voivat hankkia tämän yhteispainoksen nidottuna. Yhteispainoksn kanskuva on sama kuin kirjassani Aurora ja Pietarin serkut (1993) ja sen on tehnyt poikani Matti Amnell (aikaisemmin Pekkarinen)
E-kirja ehtii vielä joululahjaksi

Otteita arvioista:

Aurora. Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992 )

Anna Amnell "on kirjoittanut vanhan kunnon tyttökirjan, jossa suomalainen päähenkilö seikkailee Amerikan mantereella".
Kirjamaailma ja uudet kirjat, kirjakerhoesitteet

"Kirjaan eläytyy niin paljon, että luulisi olevan yksi palvelijoista."
Maria Suokas, 11 v, Iltalehden lastenraati

"…sitä voisi luonnehtia myös eräänä näkökulmana lähihistoriaamme – nuoren tytön silmin katsellaan vain eri asioita kuin aikamiessiirtolaisen vinkkelistä."
Jaana Viuhko, Iisalmen Sanomat

"--kertojanansiot ovat miljöökuvauksessa, lähes visuaalisissa Kanadan luonnon ja maisemien tunnelmissa."
Kerttu Manninen, Lapsen maailma

"Rasismista ja kansallisesta itsekkyydestä on mahdollista ohjata ulos näin kiehtovalla tavalla."
Anna-Maija Raittila, Kotimaa

"Nykyajan nuorella ja Auroralla on ainakin yksi yhteinen piirre: molemmat elävät turvattomassa maailmassa. Auroran ja nykyajan nuoren turvattomuuden syyt ovat tosin erilaiset."
Kati Haapakoski, Vaahteranlehti

Aurora ja Pietarin serkut (1993)

"Vuosisadan alun pikkuporvarillinen pääkaupunki juhlineen, juoruineen ja kommelluksineen on elävänä läsnä. - - Henkilöistä Olga on aidoin. Hän on juuri niin raikas, raju ja mököttävä, kuin vain murrosikäinen tyttö voi olla."
Eila Jokinen, Etelä-Suomen Sanomat

Tuntee katselevansa maalausta, kuvaa, jonka nähtyään tietää vuosisadan vaihteesta jotain aistien kautta välittynyttä."
Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat

"Kokonaan oma suvaitsevaisuuden ja ihmisarvokysymysten problematiikka kätkeytyy romaanien herrasväen ja palveluskunnan välisiin suhteisiin. Tämä on kummankin romaanin keskeisiä teemoja."
Salla Korpela, Kirkko ja kaupunki

Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) Kirjapaja

"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen Pirkko Pekkarinen (= Anna Amnell) många dagsaktuella problem. Övernaturliga fenomen utreds till allas lättnad och happy-end-känslan infinner sig stilentligt."

Majlis Qvickström kirja-arvostelussa:
Tuffa unga kvinnor. Sommar i Toronto.
Hufvudstadsbladet 9. 9. 1996 '

"Kirjan kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, jännitystäkin löytyy. Sopii hyvin nykynuorten luettavaksi kielenkäyttönsä ansiosa, sillä kirjan kieliasu on loistava." Outi Lievonen, Kirkko ja kaupunki

Peacock

Suurissa viktoriaanisissa puutarhoissa tepasteli usein riikinkukko.  olen kuvannut tämän linnun Lokrumin saarella lähellä Dubrovnikia.




Uudet värikollaasit 155 Limetti

HUOM!Jostain syystä sananvahvistukseni eivät kelpaa. En pysty kommentoimaan lainkaan edes maan blogiini.

Aurora-kirjani kertovat Viktorian ja Edwardin ajan Torontosta ja Helsingistä ja vähän Pariisista. Yhteispainos Aurora 1-3 Vaahteralaakson Aurora.

Lue kauan sitten Kotiliedessä ollut lehtijuttuni Viktorian tyyli palaa jälleen, 1985, kirjoitettu nimellä Prkko Pekkarinen

1900-luvun alun maailma

1900-luvun alun ihmiset ja heidän maailmansa olivat erilaisia kuin nykyaika. 

Upeat viktoriaaniset talot olivat kuin nykyajan loistohotelleja.Sen ajan yhteiskuntaa leimasi yhä viktoriaaninen jyrkkä luokkajako ja kaksinaismoraali. Herrasnuoret olivat joutilaita, köyhät lapset palvelijoina. Oli salaperäisiä hylättyjä lapsia, jotka oli jätetty lastenkodin portaille toiset riepuihin, toiset ylelliseen pitsihuiviin käärittyinä.

Oli valtava kiinnostus yliluonnollisiin asioihin. Yritettiin vakavissaan valokuvata haamuja. Oli uskomattomat hautajais- ja suremisseremoniat. 

Sopivaa rekvisiittaa tarjosivat myös harsomaiset leningit, pimeässä kahisevat helmat ja tavarapaljoudet ullakoilla. Sähkövalot olivat harvinaisia ja sammuivat helposti.

Lue lisää. Miten Aurora-kirjat saivat alkunsa

Aurora-kirjoista sanottua

Vaahteralaakson Aurora  (2014)
on yhteispainos kolmesta ensimmäisestä Aurora-kirjasta
info på svenska Kirjasampo.fi

Huom! Kirjoitin 1990-luvulla
nimellä Pirkko Pekkarinen

yli 20 vuotta myöhemmin:
2016:
"Virkatessani olen kuunnellut äänikirjoja, kolme Pirkko Pekkarisen  ( nyk. Anna Amnell ) Aurora-kirjaa. Alunperin kirjasarja on tarkoitettu nuorille, mutta minua se ei haittaa. Olen kai tulossa lapseksi jälleen. Näissä  Anna Amnellin kirjoissa on  herkullista ja tarkkaa ajankuvausta, siitä erityisesti pidän. Tässä minun iässäni kirjan juoni ei ole niin tärkeää, nautin pienistä yksityiskohdista.

Kuunneltuna kirjan teksti avautuu jotenkin tarkemmin ja selkeämmin, ajatukset eivät karkaile keskittyessään vastaanottamaan lauseita toisen lukemana. Helppoja tuttuja käsitöitäkin voi siinä kuunnellessa tehdä."

Mamman maailma 2/2016

2005 kirjasta Aurora ja Pietarin serkut:

”Pirkko Pekkarisen Aurora ja Pietarin serkut on jatko-osa kirjalle Aurora, Vaahteralaakson tyttö, jota en ole lukenut. Tämä ei suuresti haitannut Bulevardin varrella syksyllä 1905 asuvien ihmisten vaiheiden seuraamista. Päähenkilöinä ovat 13-vuotias Olga ja 17-vuotias Aurora, joista erityisesti ensiksimainittu on onnistunut tavanomaista elävämpänä hahmona. Ajan poliittista henkeä on mukana sivujuonessa ja päähenkilöt on työnnetty myös suurlakon joukkojen puristukseen.”
Lotta, Aurora ja Kaisa - Sukututkijan loppuvuosi 1/2005
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/2015/01/lotta-aurora-ja-kaisa.html

1990-luvulla:


Aurora. Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992 ) 
Anna Amnell "on kirjoittanut vanhan kunnon tyttökirjan, jossa suomalainen päähenkilö seikkailee Amerikan mantereella."
Kirjamaailma ja uudet kirjat, kirjakerhoesitteet

"Kirjaan eläytyy niin paljon, että luulisi olevan yksi palvelijoista."
Maria Suokas, 11 v, Iltalehden lastenraati

"…sitä voisi luonnehtia myös eräänä näkökulmana lähihistoriaamme – nuoren tytön silmin katsellaan vain eri asioita kuin aikamiessiirtolaisen vinkkelistä."
Jaana Viuhko, Iisalmen Sanomat

"--kertojanansiot ovat miljöökuvauksessa, lähes visuaalisissa Kanadan luonnon ja maisemien tunnelmissa."
Kerttu Manninen, Lapsen maailma

"Rasismista ja kansallisesta itsekkyydestä on mahdollista ohjata ulos näin kiehtovalla tavalla."
Anna-Maija Raittila, Kotimaa

"Nykyajan nuorella ja Auroralla on ainakin yksi yhteinen piirre: molemmat elävät turvattomassa maailmassa. Auroran ja nykyajan nuoren turvattomuuden syyt ovat tosin erilaiset."
Kati Haapakoski, Vaahteranlehti

Aurora ja Pietarin serkut (1993)

"Vuosisadan alun pikkuporvarillinen pääkaupunki juhlineen, juoruineen ja kommelluksineen on elävänä läsnä. - - Henkilöistä Olga on aidoin. Hän on juuri niin raikas, raju ja mököttävä, kuin vain murrosikäinen tyttö voi olla."
Eila Jokinen, Etelä-Suomen Sanomat

Tuntee katselevansa maalausta, kuvaa, jonka nähtyään tietää vuosisadan vaihteesta jotain aistien kautta välittynyttä."
Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat

"Kokonaan oma suvaitsevaisuuden ja ihmisarvokysymysten problematiikka kätkeytyy romaanien herrasväen ja palveluskunnan välisiin suhteisiin. Tämä on kummankin romaanin keskeisiä teemoja."
Salla Korpela, Kirkko ja kaupunki

”Pirkko Pekkarisen Aurora ja Pietarin serkut on jatko-osa kirjalle Aurora, Vaahteralaakson tyttö, jota en ole lukenut. Tämä ei suuresti haitannut Bulevardin varrella syksyllä 1905 asuvien ihmisten vaiheiden seuraamista. Päähenkilöinä ovat 13-vuotias Olga ja 17-vuotias Aurora, joista erityisesti ensiksimainittu on onnistunut tavanomaista elävämpänä hahmona. Ajan poliittista henkeä on mukana sivujuonessa ja päähenkilöt on työnnetty myös suurlakon joukkojen puristukseen.”
Lotta, Aurora ja Kaisa - Sukututkijan loppuvuosi 1/2005
http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/2015/01/lotta-aurora-ja-kaisa.html

Aurora ja villikyyhkysten aika 1995 Kirjapaja
"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen Pirkko Pekkarinen (= Anna Amnell) många dagsaktuella problem. Övernaturliga fenomen utreds till allas lättnad och happy-end-känslan infinner sig stilentligt."

Majlis Qvickström kirja-arvostelussa:
Tuffa unga kvinnor. Sommar i Toronto.
Hufvudstadsbladet 9. 9. 1996 '

"Kirjan kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, jännitystäkin löytyy. Sopii hyvin nykynuorten luettavaksi kielenkäyttönsä ansiosa, sillä kirjan kieliasu on loistava." Outi Lievonen, Kirkko ja kaupunki

"Nuortenkirja on tavallisesti kevennetty versio elämän ongelmia, pelkoja ja vastuksia, mutta onnellisesta lopusta pidetään huolta. Sama koskee Auroraa, mutta vanhassa kaavassa ei ole mitään pahaa. On hyvää tekevää pelätä, jännittää ja rentoutua myönteisen lopun riemussa."

Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat

ANNA AMNELL: AURORA JA MOLLY. 1999. Kirjapaja.


Auroran tarina nuoremmille lapsille kerrottuna. Kirjassa on osittain aikaisempaa aineistoa ja osittain aivan uutta, joka on kirjoitettu pienen palvelustytön Mollyn näkökulmasta. Kirjassa on mustavalkoinen piirroskuvitus, jonka on tehnyt taiteilija Matti Amnell.

"Kirjassa käydään läpi matka Helsinkiin, laivamatka Atlantin yli ja saapuminen maahan, joka ulottuu valtamerestä valtamerelle. - - Molly, kirjan toinen nimihenkilö on pieni, orpo piikatyttö, jonka suurin haave on oppia lukemaan. Molly on kömpelö ja arka, mutta Auroran ja Maryn hellässä hoivassa hän rohkaistuu ja oppii lukemaan. - - Aurora ja Molly saattaa innostaa nuorta lukijaa tarttumaan Aurorasta kertovaan trilogiaan ja sukeltamaan tyttökirjojen ihanaan maailmaan." Marketta Härkönen, Virikkeitä 1/99, s. 22. Ibby Finland.

"Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Ismo Loivamaa, Aurora ja Molly. Ilkka 17.6.1999.

Lue lisää: Kannet ja arvioita  
Kaikkien Aurora-kirjojen copyright siirtyi Kirjapajalta kirjoittajalle ja kuvittajalle.

Lappeenranta - Museot - Wolkoffin talo - Lappeenrannan kaupunki

1800-luvun venäläis-suomalainen koti
Kodikas talo, joka on sisustettu 1800-luvun venäläiseen tyyliin.
"Kaupungin keskustassa, Raatihuoneen läheisyydessä, sijaitseva Wolkoffin talo on Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia, rakennettu vuosina 1826-1905. Vanhimman osan rakennutti kauppias Claudelin. Talo palveli venäläisen Wolkoffin suvun kotina vuosina 1872-1983. Talon interiöörit ovat muotoutuneet neljän sukupolven aikana kootuksi autenttiseksi kokonaisuudeksi."

Näet kuvat virtuaalisesti valitsemalla oikeassa yläkulmassa olevasta ikkunasta haluamasi  huoneen. 

Lappeenranta - Museot - Wolkoffin talo - Lappeenrannan kaupunki

Lue suomalaistuneen  Volkoffin suvun tarina

11.11.1918

Ensimmäinen maailmansota loppui 11.11.1918
"World War One ended at 11am on the eleventh day of the eleventh month, in 1918."

Nuori Topelius

Lue Virpi Hämeen-Anttilan blogista Topeliuksen opiskeluvuosista ja myöhemmästä elämästä Helsingissä. "14-vuotias Topelius asui Helsinkiin tultuaan Runebergien luona ja Runeberg valmensi häntä ylioppilaskirjoituksiin. He pysyivät myöhemminkin lämpimissä väleissä."

Hämeen-Anttila on kirjoittanut näytelmän Nuori Topelius. Lue lisää Hämeen-Anttilan blogista 20-lukua etsimässä.

Joulua kohti

Valkea orkidea tuo mieleen lumen ja joulun.

Uudet värkollaasit. Vihreä ja oranssi

Uudet värikollaasit värimall Kalvakka aurinko




luostarin puutarhassa

Something is wrong with Blogger. I can't comment to my blog,  can't see your comments. 

Pink

My pink orchid




Rosa damascena, rose garden in Helsinki



Centifolia Muscosa
Pinkki



Pink Aurora-doll, made and owned by Jaana Perttuli



A pink house in New Orleans before the flood. Lieneekö enää tallella?

Kirja-arvosteluja: Aurora ja villikyyhkysten aika 1995

Löysin vuonna 2017 kirjoitetun kirja-arvostelun 23 vuotta sitten vuonna 1995 ilmestyneestä kirjastani! Julkaisin kolme ensimmäistä Aurora-kirjaanimellä Pirkko Pekkarinen. Kustantaja oli Kirjapaja.

”Eletään 1900-luvun alkuvuosikymmentä. Auroran vaiheiden myötä Pekkarinen on tuonut esiin Suomen historian ja maailman tapahtumien vaiheita. Tässä teoksessa ei niinkään yksityiskohtina ole historian tapahtumat, ajankuvaa ovat paremminkin luomassa pienet detaljit korseteista ja esiliinoista, joista jälkimmäinen ei toki tarkoita vaatetta, Kodakin kameraan ja San Franciscon maanjäristyksestä Kitchiin. Kitch-sana sai minut lukiessani mietteliääksi (tunnettiinko termi kyseisenä aikana - kyllä)  samoin kuin Thomasin sanat, että paikka, josssa Aurora asui oli täynnä Viktoriaanista romua.  Myös muutamia kirjallisuusviitteitä on sekä yleissivistävää tietoutta kuten viittaus Florence Nightingaleen uraauurtavana sairaanhoitajana. Erikoisin viite oli viittaus Apollinierin runo sähkölle.

Aurora ja villikyyhkysten aika on hieman erilainen  kuin aiemmat sarjan teokset, vaikka jatkaakin  Auroran ja Thomasin vaiheita ja kaipuu Pariisiin kytee edelleen nuorten mielissä. Erilaisuus tulee kummitustarinasta ja lopun jälkisanoista, jotka tavallaan luovat tarinaan legendamaista ja fantasianomaista otetta. Ehkä juuri kummitusten takia tämä osa oli hieman mukavuusalueeni ulkopuolelta. Parasta teoksessa onkin juuri tuo aiemmin mainitsemani ajankuvan ja tilanteiden kuvaaminen pienten detaljien ja arkisten askareiden kautta. --” 

Lue koko arvostelu blogista Sheferijm- ajatuksia kirjoista

Tämä kirja on yhteisniteessä Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora.
Myös Aurora vaahteralaakson tyttö  ja  Aurora ja Pietarin serkut. samassa blogi vuonna 2016.

Herrasneitejä ja palvelustyttöjä

Pienoisnäyttely "Herrasneitejä ja palvelustyttöjä 1900-luvun alun Helsingissä ja Torontossa." Aurora-kirjat ja Jaana Perttulin pukemat Iida, Pekka, Thomas ja Aurora -nuket Rikhardinkadun kirjaston lastenosastolla 1990-luvun loppupuolella. Pidin esitelmän Edwardin ajasta ja jännitin, kun lasteni rehtorikin istui kuuntelemassa.

Tässä on myös 1999 ilmestynyt lastenversio ensimmäisestä Aurora-kirjasta. Se on jo nimellä Anna Amnell. Olimme alkaneet kokoko perhe käyttää sukunimeä Amnell.



Yhteisnide Vaahteralaakson Aurora. Aurora-kirjat 1-3. BoD:n kautta sain yhteispainoksen. Editointi oli hankalaa, kun minun piti muuttaa 1990-luvun alun tiedostot nykyaikaan. 362 svua. Lopussa Kirjailijan loppusanat, jossa kerron kirjasarjan synnystä. Tätä teosta saa nettikaupoista myös E-kirjana. Huom. Tämä on nimellä Anna Amnell.
Lue myös Irja Båskin kirjoittama haastattelu Helsingin Sanomissa.
https://www.flickr.com/photos/amnellanna/11515522983/sizes/h/

Töölönlahden rannalla

Töölönlahden rannalla, Villa Kivi.


Töölönlahden ranta

Luokkatoverin muistolle

Minulle tulee aina mieleen ensimmäiseksi talvi, kun ajattelen Sirkka-Liisaa. Se johtuu eräästä muistosta. Olimme silloin kansakoulun alaluokilla. Asuin Kirkkopuistonkadun ja Riistakadun kulmassa siihen aikaan. Olin pihalla leikkimässä, kun näin Sirkka-Liisan hiihtävän Kirkkopuistosta meille päin. Hänellä oli letit niin kun aina ja hame ja villatakki päällä. Hän tuli hakemaan minua hiihtämään. Minä en voinut lähteä, sillä minun sukseni oli katkennut, kun olin ollut hiihtämässä naapurin pojan kanssa ja ylpeillyt siitä, että osaan laskea hyppyristä rantatöyräältä järven jäälle.

Toinen muisto on iloinen. Juoksen Kirkkopuiston mäkeä ylös hakemaan Sirkka-Liisaa kouluun. Hän asuu kirkon ja lyseon takana kauniissa puutalossa. Hänen isänsä on hyvin ystävällinen minulle. Sirkka-Liisa haluaa näyttää, miten hän lähtee tavallisesti kouluun, sillä se on yllätys. Seison kadulla ja odotan. Ensin aukeaa ikkuna, sitten ulos lentää koululaukku, sitten mäyräkoira ja sitten vasta Sirkka-Liisa. Hän oli mielestäni niin kuin tyttökirjan tyttö. 

Kesämuistoja ei ole. Ehkä Sirkka-Liisa vietti kesän huvilalla tai sukulaisten luona. Kun olemme jo Iisalmen tyttölyseossa, Sirkka-Liisa parsii eräänä päivänä käsityötunnilla sukkaansa, sllä hänellä ei ole muuta parsittavaa mukana. Hän kertoo samalla minulle, että hän muuttaa Helsinkiin. Hänen isänsä oli valittu Johanneksen kirkkoherraksi. Opiskeluvuosien aikana ja myöhemmin tapaamme silloin tällöin, mutta aina on helppoa keskustella, puhua suruista ja murheistakin. 

Kansakouluaikana saimme kumpikin pienet runomme iisalmelaiseen sanomalehteen. Sirkka-Liisa kirjoitti suklaavuoresta, minä kirjoitin kelloista, jotka soivat metsän keskellä. Ne soivat nyt mielessäni luokkatoverini muistolle.

Suomen kuninkaan asuintalo

Tämä Helsingissä Tehtaankadulla sijaitseva talo olisi ollut Suomen kuninkaan residenssi, jos Suomeen olisi valittu kuningas. Siinä sijaitsee nykyään Italian suurlähettilään residenssi. La Residenza dell’Ambasciatore d’Italia a Helsinki. Italian suurlähettilään virka-asunto Helsingissä. Photo: M. T.  Amnell

Friedrich Karl Ludwig Konstantin von Hessen-Kassel (1868  – 1940) eli Fredrik Kaarle

Vanhan ajan puheln

Puhelimen alkuaikoja

Kansikuvana jäätelön historiaa

Ice-cream parlour at a miniature exhibition
Jäätelöbaari 1900-luvun alussa (asetelma miniatyyrinäyttelyssä Torontossa) Kuva: Anna Amnell

Jäätelön historia tässä blogissa. 

Tirkistysaukko Johanneksen kirkkoon päin

"Nyt kun Valmetin pk (sittemmin Kaartin poliisitalo) on purettu, Johanneksenkirkko näkyy Kasarmikadulta tällaisesta mielenkiintoisesta kulmasta (kunnes uusi talo rakennetaan." Kuvan otti Tiimo Saarto, joka on kirjoittanut viime aikoina kaksi hienoa dekkaria 1900-luvun alkupuolen kriisiajoista.

OI Aurora, olet moninainen

Olet aamunrusko, olet uuden aikakauden airut. Minulle olet mieheni äidin nimi, esikoiskirjani nimi, tyttökirjasarjani päähenkilö, tämä blogi jo yli 10 vuotta.

Aurora, vaahteralaakson tyttö. 1991 (2. painos 1992)
Kansi: Matti Amnell


1900-luvun alussa Aurora oli tavallinen tytönnimi Suomessa. Sen huomaa, kun lukee sen ajan kihlaus- ja avioliittoilmoituksia. Vuonna 1904 Lohjan lähellä Nummella syntynyt anoppini sai myös nimen Aurora. Minä en koskaan ymmärtänyt, miksi hän ei käyttänyt sitä etunimenään. Taisi hän kerran sanoa, että se olisi ollut Savossa vähän liian fiini. Mutta oli itsestään selvää, että siitä aikakaudesta kertovan kirjasarjani päähenkilön nimeksi oli tuleva Aurora.

Prinsessa Ruususenkin nimi on Aurora. Hänellä oli iso joukko kummeja. Niin oli 1900-luvun alun tytöilläkin, jopa 12, jotta lapsi ei jäisi heitteille vanhempien kuoltua. Niin on myös minun Aurorallani, ja äidin kuoltua kummit pitävät huolta puoliorvosta tytöstä, jonka isä on karkotettu Suomesta. Kun Aurora palaa kotimaahan, yksi kummitäti antaa rahaa, toiset flanellialushameita, neulomiaan sukkia, lapasia ja villahousuja, joita Ateneumiin opiskelemaan tullut Aurora ei osaa oikein arvostaa.

Myyttien Aurora

Kanadalaiselle Thomasille suomalainen Aurora on kuin myyttinen hahmo, aamunkoiton jumalatar (Eos, Aurora), joka ajaa kultaisilla siivekkäiden hevosten vetämillä vaunuilla tai ratsastaa Pegasoksella. Aurora on kuvattu myös enkelinä, kuten tämän collegen sinetissä.

Tärkeintä on Thomasille ajatus, että pohjoismaisessa mytologiassa revontulet ovat valkyyrien kilvistä sinkoavia säteitä, jotka valitsevat parhaat nuorukaiset taistelemaan oikeuden ja hyvyyden puolesta. Se sopii taiteilijan urasta haaveilevalle pojalle. Ja näin Aurora ei olekaan prinsessa, joka nukkuu satavuotista untaan ja odottaa prinssiä, vaan tyttö joka vahvistaa poikaystävänsä itsetuntoa, niin että tämä uskaltaa toteuttaa itseään, paeta suuren viktoriaanisen talon uumenista. Sadut voidaan kirjoittaa uudestaan, tajuaa Thomas. (175-181)

Mitä enemmän luin Aurorasta, sitä paremmin tajusin, miten hyvin tuo nimi sopii 1900-luvun alkuun. Sehän oli uuden aikakauden alku. Siitä odotettiin paljon. Varsinkin suomalaiset haaveilivat, jopa siitä, että Suomi voisi olla itsenäinen. Siinä mielessä vuosi 1905 oli tärkeä. Siitä ei ole kuitenkaan tänä vuonna paljoa puhuttu ainakaan lehdistössä. Ehkä puhuttiin esitelmissä, joita en päässyt kuuntelemaan.

Keisarin ja kapinallisten Aurora

Monille Aurora merkitsee sosialismia, sillä venäläiset sotilaat aloittivat kapinan Aurora-laivalla. Mutta mikä olikaan Aurora-laiva (1897) aikaisemmin? Se oli tsaarittaren nimikkolaiva. Se oli mukana Tsushiman meritaistelussa, ja suomalainen kapteeni Monille Aurora merkitsee sosialismia, sillä venäläiset sotilaat aloittivat kapinan Aurora-laivalla. Mutta mikä olikaan Aurora-laiva (1897) ennen sitä? Se oli tsaarittaren nimikkolaiva. Se oli mukana Tsushiman meritaistelussa, ja suomalainen kapteeni vara-amiraali Oskar Wilhelm Enqvist toi sen surkeasti päättyneestä Japanin sodasta kotiin Pietariin, kotiin Pietariin, jossa siitä tuli kadettien koululaiva. 1906-1912 se teki laivastovierailuja moniin maihin.

Monet suomalaiset tuntevat Aurora-nimen lähinnä Aurora Karamzinista, suomalaisesta kaunottaresta, tsaarittaren hovineidistä, joka naitettiin upporikkaalle venäläiselle miehelle ja joka vanhoina päivinään lahjoitti osan omaisuudestaan Suomeen ja harjoitti hyväntekeväisyyttä.

Köyhä taideopiskelija Aurora Koivu kysyy isältään, miksi hänelle on annettu nimi rikkaan vanhan naisen mukaan. Mutta isä sanoo, että revontulet ovat syynä Aurora-nimeen. Revontulet ovatkin kiehtoneet ihmiskuntaa kaikkina aikoina.

Toivon, että tämä kirjoitus vastaa muutamiin kysymyksiin. Aurora-nimi on suosittu kaikkialla maailmassa.

Tämä Aurora-blogi on toiminut vuodesta 2006 tässä osoitteessa. Sitä ennen oli kaksikin versiota Aurora-blogista, mutta siirsin niistä aineiston tähän, kun Blogger vakiintui.

Nimi Aurora

Aurora-kirjat 1990-luvulla nmellä Pirkko Pekkarinen.

.

Anna Amnell: Aurora-kirjojen yhteisnide.

Hortensian värejä

Uudet värikollaasit: Hortensian värejä