Japani 1900-luvun alussa

Kuva: Dover. Masuda Gyokujo: Fujin huipulla
Valokuvia Japanista (Matti Amnell)

Nimi Aurora

Tämä tyttö antoi nimen Aurora-kirjoilleni ( ilmestyneet 1991-1999). Hän on Lempi Aurora Amnell, mieheni äiti. Aurora oli hyvin tavallinen nimi Amnellin suvussa. Hän pääsi ylioppilaaksi Lohjan yhteiskoulusta kuten sisarensa ja veljensäkin, ja hänen molemmat kotitalonsa ovat edelleen pystyssä, Nummella sijaitseva lapsuudenkoti ja Lohjalla sijaitseva kouluaikojen koti. Kerron hänen vanhemmistaan Broken Star -blogissani. Hänen isänsä muurarimestari Oskar Amnell rakensi Nummella olevan talon. (yliopiston Muisti-projekti)

Lohjalla oleva talo.

Kuva: Anna Amnell
Oskar Amnell muutti Lohjalle, jotta hänen lapsensa saisivat käydä oppikoulua. Hän osti Terijoelta venäläisen huvilan, dachan, ja pystytti sen Lohjalle. Talo on yhä siellä, kuten yllä olevasta kuvasta näkee.

Mikä vei Lempi Auroran Iisalmeen? Opettajaseminaari Kajaanissa, jossa opiskeli myös komea ja musikaalinen Aaro Pekkarinen. Ks kuvasarja Iisalmi, kirkonkylän koulu.

Lue myös Auroran muista kummeista ja kaimoista Blogisisko-blogistani.
Miten Aurora kirjat syntyivät?

Sisarukset

Lue Sisar, veli, sydänystävä kotisivublogistani. Siellä on vanhoja lehtijuttujani ja muita kirjoituksia eri aiheista..

Vanhan ajan lapset oppivat katsomalla

Vanhan ajan yhteiskunnassa lapset olivat mukana aikuisten tehdessä töitä. He oppivat katsomalla, miten aikuinen teki jotakin. Sitten sai kokeilla itsekin, miten työ onnistuisi. Kuvassa pikkutyttö seisoo isoäitinsä edessä ja seuraa, miten isoäiti neuloo.

Tätini kertoi, että hän oppi soittamaan juuri tälla tavoin. Hänen isänsä, isoisäni oli viulupelimanni, mutta osasi soittaa muitakin instrumentteja. Tätini halusi oppia soittamaan mandolinia ja oppikin soittamaan korvakuulolla melkein mitä vaan.

Rautatiet työllistivät Pohjois-Amerikan mustat 1900-luvun alussa

1900-luvun alkuvuosikymmenet olivat rautateiden kulta-aikaa Pohjois-Amerikassa. Siitä hyötyi erityisesti musta väestö. Heitä palkattiin junaan kokeiksi, tarjoilijoiksi ja junanpalvelijoiksi makuuvaunuihin. He olivat tehokkaita, hienotunteisia ja hyvin käyttäytyviä. Palkka oli pieni, mutta juomarahat lisäsivät sitä. Suurin osa suurkaupunkien mustien perheiden isistä oli työssä rautateillä, ja se merkitsi taloudellista turvallisuutta. Vielä 1920-luvulla viisi kuudesta lapsesta kasvoi perheessä, jossa oli isä ja äiti. Vuonna 1928 oli 90% Montrealin mustista miehistä työssä rautateillä. Lama pakotti myös collegen käyneet mustat töihin rautateille. (Tilannetta voi verrata maahanmuuttajien asemaan 2000-luvun Suomessa,)

Tilanne muuttui 1960-luvulla, kun junalla matkustaminen väheni. Samaan aikaan mustat naiset alkoivat saada paremmin työtä. Usein äidillä oli isompi palkka kuin isällä. Tästä alkoivat Ebony-lehden mukaan mustan miehen ongelmat.
Ks. myös Encyclopedia of Canadian Peoples.