Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992.)

4.3.2011

Vanhan ajan lapset oppivat katsomalla


Vanhan ajan yhteiskunnassa lapset olivat mukana aikuisten tehdessä töitä. He oppivat katsomalla, miten aikuinen teki jotakin. Sitten sai kokeilla itsekin, miten työ onnistuisi. Kuvassa pikkutyttö seisoo isoäitinsä edessä ja seuraa, miten isoäiti neuloo.

Tätini kertoi, että hän oppi soittamaan juuri tälla tavoin. Hänen isänsä, isoisäni oli viulupelimanni, mutta osasi soittaa muitakin instrumentteja. Tätini halusi oppia soittamaan mandolinia ja oppikin soittamaan korvakuulolla melkein mitä vaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti