Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992.)

14.1.2010

Hakasalmen huvila talvella

Hakasalmen huvila

Tässä talossa asui Aurora Karamzin, Euroopan rikkain nainen, elämänsä loppuvuodet. Hänellä oli tapana kävellä vanhanakin joka päivä Seurasaaren portille ja takaisin.

Aurora Karamzin

Carriage shed

Vaunuvaja

2 kommenttia:

  1. Ehdottoman kauniita talvikuvia.

    Tuo maininta eräässä kuvatekstissä ohimennen, että Aurora Karamzin käveli vanhanakin joka päivä Seurasaaren portille Hakasalmen huvilalta ja takaisin, panee tällä kertaa kommentoimaan. Itse kävelen paljon, mutten säännöllisesti.

    Minuun teki myös vaikutuksen, että Sylvi Kekkonen käveli Tamminiemen portilta Munkkiniemen apteekkiin ja takaisin, nailonsukissa talvellakin. Siinä on myös jotain sankarillista (lähde elämänkerta).

    Vielä enemmän sisukkuutta osoitti kuitenkin Ella Eronen, joka käveli silloin tällöin Helsingistä Tampereelle ja takaisin. Siinä hän joutui välillä yöpymään, mutta sittenkin (lähde elämenkerta).

    ps. Lupasin lukea jonkin Aurora-kirjan, jonka löydän jostain, mutta niiden metsästäminen on jäänyt vielä. Myöhemmin sitten...

    VastaaPoista
  2. En tiennyt, että Sylvi Kekkonenkin oli niin tarmokas ja hyvässä kunnossa.

    Ella Erosella oli parvekeellaan kuntopyörä, jota hän polki talvellakin.

    Aurora-kirjoja on kirjastoissa. Huomaa, että olen kirjoittanut ensimmäiset kolme kirjaa nimellä Pirkko Pekkarinen.

    Joissakin kirjastoissa ne ovat kuitenkin A-kirjaimen kohdalla, sillä otimme koko perhe käyttöön mieheni äidin tyttönimen Amnell, ja olen kirjoittanut sen jälkeen yhden Aurora-kirjan nimellä Anna Amnell, samoin 1500-luvulla tapahtuvat kirjat Kyynärän mittainen tyttö (2004)ja Pako Tallinnaan (2006).

    VastaaPoista