Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

1.5.2010

Auroran serkku Olga on Eino Leinon ihailija

Vappu Eino Leinon kanssa

Nuoret tytöt Eino Leinon patsaan juurella vappuattona 2010 Helsingin Esplanadipuistossa. 1900-luvun alun Helsingissä Eino Leinon saattoi nähdä kävelyllä Esplanadilla:


Aurora riensi torin poikki ja pitkin Etelä-Esplanadia, jossa kyyhötti vielä pari puutaloa ylpeitten kivilinnojen lomassa.
  – Kato, Eino Leino rouvansa kanssa, kuuli Aurora jonkun kuiskaavan takanaan. Vastaan tuli käsikynkkää kävelevä nuoripari, joka näytti olevan kaikkien mielenkiinnon kohde.
  Nainen oli kaunis, hänellä oli mantelinmuotoiset silmät, hienosti kaartuva suu ja tukka "tumma kuin yö" niin kuin Leino oli itse jossain kirjoittanut. Se oli Freya Schoultz, jonka kanssa nuori runoilija oli mennyt äskettäin naimisiin kolmen vuoden kihlausajan jälkeen.
Eino Leino itse ei ollut koreudella pilattu. Hän oli pulleanaamainen, ja vaatteet roikkuivat hänen päällään. Mutta mikä tyyni ja rauhallinen ilme, niin lämmin ja valoisa. Tuolta näyttää siis mies, joka tietää olevansa nero, ajatteli Aurora.
Olgan olisi pitänyt nähdä tämä. Hänhän jumaloi Leinon runoja, lausui niitä ääneen ja oli jopa alkanut käyttää Eino Leinon sanontoja.
---
(Otteita kirjastani Aurora ja Pietarin serkut 1993 Kirjapaja)
Yhteisnide Vaahteralaakson Aurora 2015 BoD

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti