Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

27.2.2013

Venäläisiä Suomessa


Samovaari miellytti kaikkia (Kuva on otettu Haikon kartanohotellissa)

Kenraalikuvernöörin, ruhtinas Obolenskin virka-asunto oli vastapäätä Kappelia, kaunis keltainen rakennus, jonka toisen kerroksen parveketta somisti kuusi valkoista pylvästä.
  Runeberginesplanadilla oli vielä jäätelökauppias kottikärryineen koppalakki päässä valkoinen esiliina edessään huutelemassa:
  - Haroshii maroshii!Sofia-tädin talolle päästiin mukulakivisen Erottajantorin poikki. 
--
Keskellä katua istui resuisia päivänpaahtamia venäläisiä asettelemassa katukiviä. He olivat pitkäpartaisia korkeaposkisia miehiä punaisissa pitkissä talonpojan paidoissa, housunlahkeet saappaanvarsiin työnnettyinä.Kadunlaskijat alkoivat syödä välipalaa, kaivoivat eväät pusseistaan, tummaa limppua ja suolakurkkua. Joku otti taskustaan huuliharpun ja alkoi soittaa alakuloista sävelmää." Kirjassani Aurora ja Pietarin serkut 1993, sivu 92.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti