Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

6.12.2013

Kun itsenäisyydestä vasta haaveiltiin

Aurora2_Amnell

Suuri koko
Aurora-kirjani kertovat 1900-luvun alun Suomesta, jolloin itsenäisyydestä vasta haaveiltiin. Matti Amnellin (Jr)  luomassa kuvassa Aurora ja Olga ovat luistelemassa Helsingin Pohjoisrannassa meren jäällä luistinradalla. Olgan äiti ja isä ovat lähettäneet tytöille muodikkaat luisteluasut Sveitsistä. He ovat viemässä Olgan kapinallista sisarta Elisabetia Pietarista sisäoppilaitokseen, sillä tämä on joutunut huonoon seuraan. Venäjällä kuohuu.

Vuosisadan vaihteessa ns. sortovuosien aikana nuori kokematon tsaari antoi vanhoillisten neuvonantajiensa ryhtyä venäläistämään kaikkia valtakunnan osia, myös Suomen suuriruhtinaskuntaa, joka oli saanut elää melko vapaasti hyvien tsaarien aikana. Suomalaiset pitivät näistä hyvistä tsaareista, jotka olivat kaunistaneet Suomea rakennuksilla, taide oli kukoistanut.

Senaatintori lumisateessa
Tsaari Aleksanteri II. Photo: Anna Amnell
Syksyllä 1905 suomalaiset yhtyvät yksimielisesti yleislakkoon, josta kerron nuorten tyttöjen näkökulmasta kirjassani Aurora ja Pietarin serkut (1993). Väkivaltaisuutta vastustettiin Suomessa siihen aikaan, etsittiin rauhanomaisia keinoja.

Olga on vielä koulussa, mutta Aurora opiskelee ensimmäistä vuotta Ateneumissa taidemaalausta haaveenaan päästä jatkamaan opintoja Pariisissa. Suurlakon aikana syksyllä 1903 serkukset ovat mukana joissakin suurlakon tapahtumissa, vaikka heidän tätinsä Sofia ja perheen keittäjä ovat sitä mieltä, että tyttöjen pitäisi olla kotona. Kasimir-setä, eläkkeellä oleva kaartin ratsumestari, on sitä mieltä, että tytöt voivat olla mukana historiallisissa tapahtumissa.

Sortovuodet ovat erityisen raskaita näille venäläissuomalaisille perheille: kolme sisarta on kukin mennyt naimisiin suomalaisen miehen kanssa. Auroran isä August Koivu [fiktiivinen henkilö]  on erotettu virastaan ja karkotettu Suomesta, koska hän arvosteli julkisesti sortotoimenpiteitä. Hän asuu Pohjois-Amerikassa, jonne Aurorakin meni isänsä perässä ensimmäisessä Aurora-kirjassa (Aurora- Vaahteralaakson tyttö 1991, 2. painos 1992).

Sortovuosien aikana oli käytössä monenlaisia lippuja, joillakin oli pelkkä kotitekoinen sinivalkoinen viiri.


Aurora ryntäsi sisään päällysvaatteissaan luonnoslehtiö kainalossa ja kertoi innoissaan:
  - Ateneumin katolla on Suomen leijonalippu ja kohta se nostetaan muittenkin julkisten rakennusten salkoon. Onko meillä leijonalippua?
  - Ei ole leijonalippua, mutta on sinivalkoinen viiri, Kasimir-setä vastasi juhlallisesti.
  - Tätisi rouva Erkkolan ompelema, sanoi Sofia-täti.
- Vintillä se on siististi viikattuna pahvilaatikossa. Lähetänkö Karoliinan hakemaan? kysyi keittäjä. 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti