Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

8.3.2015

Kansainvälinen naistenpäivä: suffragetit Aurora-kirjoissa

Kuva: Murdoch Mysteries
 Naisten oikeudet ovat esillä kaikissa Aurora-kirjoissani. Aurora-kirjoissa suomalainen koulutyttö 
Aurora Koivu lähtee Kanadaan ja joutuu palvelustytöksi torontolaiseen kartanoon. 
Kartanon tytär Vanessa on suffragetti tai oikeammin aikoo suffragetiksi:

Viimeisenä iltana Sveitsissä sisäoppilaitoksessa Vanessa ja hänen ystävänsä olivat istuneet
 takan ääressä seurusteluhuoneessa ja tehneet jaloja päätöksiä. He olivat sanoneet yhteen ääneen:
”Kautta Alppien me lupaamme:
- kerran suffragetti aina suffragetti.
- emme mene naimisiin.
- menemme opiskelemaan yliopistoon.
 - opetamme ainakin yhden palvelijan lukemaan ja teemme hänestä nykyaikaisen naisen.”
Äiti oli lähettänyt Vanessan Sveitsiin naisopiston jälkeen, jotta hänestä tulisi hieno nainen, yhtä hieno 
kuin äiti itse, kuin mekaaninen kaunis nukke, joka siirtyisi paikasta toiseen hymy huulillaan, tietäisi aina 
mitä sanoa, miten liikkua, miten syödä, osaisi laulaa ja soittaa, puhua ranskaa ja saksaa. Mutta Rhonan
 äiti oli ollut kerrankin oikeassa: Vanessasta oli tullut Sveitsissä todellinen sinisukka.
Kaikki tytöt palvoivat englanninopettajaansa Miss Henrietta Westiä. Hän kertoi tytöille 
ihmeellisestä puolalaisesta Marie Curiesta, joka eli nuorena pelkällä leivällä pariisilaisessa 
ullakkokamarissa, kun pääsi opiskelemaan kemiaa Sorbonneen.
Henrietta kertoi myös Emily, Charlotte ja Anne Brontësta, jotka asuivat Englannin karulla 
nummiseudulla yksinäisessä kylmässä talossa puolihullun pyssyllä paukuttelevan pappi-isänsä ja
 juopon veljensä kanssa ja kirjoittivat kuitenkin hienoja kirjoja. Myös kauniista sveitsiläisestä 
Angelica Kauffmannista, josta tuli kuuluisa taidemaalari.

 - Jonain päivänä kirjoitan kirjan merkittävien naisten saavutuksista. Siitä tulee paksu kirja, 
vakuutti hiirimäinen Henrietta, jonka likinäköiset silmät säteilivät pyöreiden silmälasien takana.

Anna Amnell:  Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991, sivut 149-150.
 (2. painos 1992) julkaistu nimellä Pirkko Pekkarinen, Kirjapaja
(Aurora-kirjat ovat nyt yksissä kansissa: Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora, 2014)
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora  2914 yhteispainos Aurora-kirjoista


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti