Vaahteralaakson Aurora: Pääsiäishattu ja pääsiäisparaati

Vaahteralaakson Aurora: Pääsiäishattu ja pääsiäisparaati: Easter Parade New Yorkissa Fifth Avenuella vuonna 1900. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suuremmassa koossa. Kun olin vaihto-oppilaana Yhdysv...

Taitava palvelustyttö

Kuvassa on Tukholman Nordiska Museet

Kerron vuosina 1991-1999 ilmestyneissä Aurora-kirjoissani koulutytöstä, joka lähtee sortovuosina isäänsä etsimään Kanadasta. Hän menee töihin suureen kartanoon. Kuvaan palveluskunnan ja isäntäväen suhteita sekä Suomessa että Kanadassa samalla tavalla molempien  näkökulmasta kuten viime vuosina TV:ssä nähty Downton Abbey-TV-sarja.

Sarjan tekijä Julian Fellows on kertonut, että hänen suvussaan on ollut molempia, sekä herrasväkeä että palveluskuntaa. Niin minullakin. Downton Abbeyssä palvelijoitten ja isäntäväen suhteet ovat paljon kohteliaammat kuin minun Vaahteralaaksossani, mutta palvelijat ovat minullakin ihmisiä, joiden kohtaloita kuvaan.

Silloin tällöin näkee halventavia kirjoituksia palveluskunnan ammatista ja työstä. Kun erääseen suurlähetystöön etsittiin äskettäin lehti-ilmoituksella sisäkköä, siitä syntyi lukuisia pilkkakirjoituksia. Kukahan ne työt muuten tekisi?

Kukaan ei kuitenkaan onneksi pilkkaa vielä tarjoilijoita, jotka tekevät asiakkaiden olon viihtyisäksi kahviloissa ja ravintoloissa. Samalla tavalla suurissa yrityksissä ja kodeissa, joissa käy paljon vieraita, tarvitaan henkilökuntaa. Jotkut perheet eivät uskalla muiden arvostelun pelosta palkata apua ja ylirasittavat itsensä täysin.




Kuvakollaasini palvelustytöstä ovat hyvin suosittuja Flickrissä. Tässä on siististi ja kauniisti pukeutunut sisäkkö, sama kuin häärimässä yläkuvassa.

Entisaikoina ymmärrettiin, että hyvä keittäjä ja sisäkkö ja muut palvelijat olivat korvaamattoman arvokkaita. He olivat alansa asiantuntijoita kuten meidän aikammme kokit ja hovimestarit. Onneksi poliittisista syistä johtunut tyhmä palveluammattien pilkkaaminen on vähentynyt Suomessa. Muissa maissahan palveluammatteja arvostetaan.

Ensimmäiset neljä opiskeluvuotta elätin itseni omalla työlläni, kun minulla ei ollut takaajia opintolainoihin. Olen ollut sekä  kouluaikana että  opiskeluaikana monenlaisissa töissä: siivoamassa ja pitämässä kunnossa katuja ja puistoistutuksia, myyjänä kaupoissa ja tavarataloissa, postissa lajittelijana, kynttilätehtaassa joulusesongin aikaan, lastentarhassa apuopettajana. Hauskinta oli olla koululaisena kukkakaupan juoksutyttönä joulua ennen.

Kaikkein eniten palveluammattia oli toimiminen kotiäitinä viiden hengen taloudessamme. Se joka pilkkaa palveluammatteja, osoittaa aikamoista asiantuntemattomuutta siitä, kuinka paljon maailmassa on käytännön töitä, joita jonkun täytyy tehdä.
Kaikki kunnia heille.

Hyvää nimipäivää Aurorat! 2016

Annoin tytölle mieheni äidin nimen Aurora, ja nimen mukana tuli symboliikkaa: aamunkoitto, uuden vuosisadan ja uuden aikakauden alku, kirjoittamisen alkaminen. Auroran isä - Aug Koivu - sanoo antaneensa tytölleen nimen revontulien mukaan. Ehkä äiti ajatteli prinsessa Ruususta. Hyvänen aika, siitä on kohta 25 vuotta. Vuoden 2014 yhteispainos: Aurora - Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. p. 1992): Aurora ja Pietarin serkut (1993): Aurora ja villikyyhkysten aika (1995). Myös e-kirjana. Kuva: Anna Amnell

Auroran kummit ja kaimat

1900-luvun alussa Aurora oli tavallinen tytönnimi Suomessa. Sen huomaa, kun lukee sen ajan kihlaus- ja avioliittoilmoituksia. Vuonna 1904 Lohjan lähellä Nummella syntynyt anoppini sai myös nimen Aurora. Minä en koskaan ymmärtänyt, miksi hän ei käyttänyt sitä etunimenään. Taisi hän kerran sanoa, että se olisi ollut Savossa vähän liian fiini. Mutta oli itsestään selvää, että siitä aikakaudesta kertovan kirjasarjani päähenkilön nimeksi oli tuleva Aurora.

Prinsessa Ruususenkin nimi on Aurora. Hänellä oli iso joukko kummeja. Niin oli 1900-luvun alun tytöilläkin, jopa 12, jotta lapsi ei jäisi heitteille vanhempien kuoltua. Niin on myös minun Aurorallani, ja äidin kuoltua kummit pitävät huolta puoliorvosta tytöstä, jonka isä on karkotettu Suomesta. Kun Aurora palaa kotimaahan, yksi kummitäti antaa rahaa, toiset flanellialushameita, neulomiaan sukkia, lapasia ja villahousuja, joita Ateneumiin opiskelemaan tullut Aurora ei osaa oikein arvostaa.

Myyttien Aurora

Kanadalaiselle Thomasille suomalainen Aurora on kuin myyttinen hahmo, aamunkoiton jumalatar (Eos, Aurora), joka ajaa kultaisilla siivekkäiden hevosten vetämillä vaunuilla tai ratsastaa Pegasoksella. Aurora on kuvattu myös enkelinä, kuten tämän collegen sinetissä. (kaikki linkit eivät enää toimi)

Tärkeintä on Thomasille ajatus, että pohjoismaisessa mytologiassa revontulet ovat valkyyrien kilvistä sinkoavia säteitä, jotka valitsevat parhaat nuorukaiset taistelemaan oikeuden ja hyvyyden puolesta. Se sopii taiteilijan urasta haaveilevalle pojalle. Ja näin Aurora ei olekaan prinsessa, joka nukkuu satavuotista untaan ja odottaa prinssiä, vaan tyttö joka vahvistaa poikaystävänsä itsetuntoa, niin että tämä uskaltaa toteuttaa itseään, paeta suuren viktoriaanisen talon uumenista. Sadut voidaan kirjoittaa uudestaan, tajuaa Thomas. (175-181)

Mitä enemmän luin Aurorasta, sitä paremmin tajusin, miten hyvin tuo nimi sopii 1900-luvun alkuun. Sehän oli uuden aikakauden alku. Siitä odotettiin paljon. Varsinkin suomalaiset haaveilivat, jopa siitä, että Suomi voisi olla itsenäinen. Siinä mielessä vuosi 1905 oli tärkeä. Siitä ei ole kuitenkaan tänä vuonna paljoa puhuttu ainakaan lehdistössä. Ehkä puhuttiin esitelmissä, joita en päässyt kuuntelemaan.

Keisarin ja kapinallisten Aurora

Monille Aurora merkitsee sosialismia, sillä venäläiset sotilaat aloittivat kapinan Aurora-laivalla. Mutta mikä olikaan Aurora-laiva (1897) ennen sitä? Se oli tsaarittaren nimikkolaiva. Se oli mukana Tsushiman meritaistelussa, ja suomalainen kapteeni vara-amiraali Oskar Wilhelm Enqvist toi sen surkeasti päättyneestä Japanin sodasta kotiin Pietariin, jossa siitä tuli kadettien koululaiva. 1906-1912 se teki laivastovierailuja moniin maihin.

Monet suomalaiset tuntevat Aurora-nimen lähinnä Aurora Karamzinista, suomalaisesta kaunottaresta, tsaarittaren hovineidistä, joka naitettiin upporikkaalle venäläiselle miehelle ja joka vanhoina päivinään lahjoitti osan omaisuudestaan Suomeen ja harjoitti hyväntekeväisyyttä.

Köyhä taideopiskelija Aurora Koivu kysyy isältään, miksi hänelle on annettu nimi rikkaan vanhan naisen mukaan. Mutta isä sanoo, että revontulet ovat syynä Aurora-nimeen. Revontulet ovatkin kiehtoneet ihmiskuntaa kaikkina aikoina.

Runotyttöiässä

Lapsena ja teini-ikäisenä kirjoitin päiväkirjaa ja runoja niin kuin useimmat tytöt tekevät. Yksi runo julkaistiin lehdessä, kun olin vielä kansakoulussa (Vanhat kauniit kellot keskellä metsän kaikuu - no jotain sellaista). Lähetin joitakin runoja Nuoren Voiman liittoon ja sain ystävällisen arvostelun. Kaikki runot, päiväkirjat, piirustukset ja kulttuurikilpailussa palkittu pastellityö [puuastia, jossa oli hedelmiä, muistan sen] katosivat jossain muutossa, kun en enää asunut kotona. En kokenut asiaa yhtä traumaattisena kuin esim. Peter von B. vastaavaan tilanteen.

Kirjoitin myös "näytelmän" (lyhyen kohtauksen), jossa kaksi maalaismiestä matkustaa junassa. Näytin sitä äidinkielenopettajalle ja ehdotin, että se voitaisiin esittää. Hän luki sitä ja oli pakahtua pidätetystä naurusta. Sitä ei esitetty tietenkään, ja siitä on vain hämärä muisto jäljellä.