Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

27.1.2011

Aurora-kirjat ja autot 1

036-2
 
Vanessa ei pidä autoista
 
Ikävystyttävä John Baldwin oli tulossa pelaamaan tennistä. Viimeksi hän oli vienyt Vanessan ajelulle uudessa automobiilissään, mutta se oli pysähtynyt ja Vanessa oli joutunut työntämään autoa.


Vanessa inhosi autoja. Piti pukea päälle ruma pölyviitta ja kasvoille sammakon mulkosilmiä muistuttavat suojalasit. Suu tuli täyteen pölyä, kun ajettiin maantiellä. Mutta John Baldwin rakasti autoja aivan kuin Edward enokin. Pormestarin Rhona, Vanessan ystävä ja koulutoveri, haaveili ostavansa oman auton. Rhona rakasti vauhtia.
Anna Amnell: Aurora. Vaahteralaakson tyttö. Julkaistu nimellä Pirkko Pekkarinen vuonna 1991 (2. painos 1992) Kirjapaja Sisältyy yhteispainokseen Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3, 2014

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti