Sitten Boris äkkiä katosi. Se ei tullut illalla syömään eikä seuraavana päivänäkään. Borista etsittiin joka paikasta: naapureilta, ullakolta, hyljätystä pesutuvasta, halkoliiteristä ja tallista, jossa sillä oli ollut tapana nukkua vanhan satulan päällä.
Tyttöjen huoneessa Olga kyyhötti vuoteensa päällä. Aurora istui sängyn reunalle ja silitti Olgan tukkaa.
– Entä jos Boris on syönyt rotanmyrkkyä? sanoi Olga ja alkoi nyyhkyttää.
Auroraa puistatti. Borikselle oli voinut tapahtua mitä hyvänsä: se oli voinut jäädä hevosen alle tai rovasti Lampénin automobiilin alle. Toisaalta se oli saattanut mennä johonkin toiseen taloon. Se saattoi olla elossa. Jotakin piti tehdä.
Anna Amnell: Aurora ja Pietarin serkut. 1993.
Anna Amnell: Aurora ja Pietarin serkut. 1993.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti