Viktorian ajan vappu

Englantilaisia lapsia juhlimassa toukokuun ensimmäistä päivää vappusalon ympärillä. Maypole (vappusalko, juhannussalko) pystytettiin kylän tai kaupungin keskelle useimmissa maissa toukokuun ensimmäisenä päivänä. Salko saattoi olla kauniisti koristettu kuten yllä olevassa kuvassa, joka on Victorians-opetussivuilta.
Suomessa ja muissa pohjoisissa maissa juhlasalko pystytetään vasta juhannuksena. Koristelu tuo mieleen vappuhuiskan!

 

Perinteinen Maypole eli vappusalko voi olla tällainenkin.

Vappu Eino Leinon kanssa

Vappu Eino Leinon kanssa, a photo by amnellanna on Flickr.

Tämä olisis ollut mieleen Auroran serkulle Olgalle, joka ihaili Einoa Leinoa, 1900-luvun alun Suomen suosittua runoilijaa.

Aurora riensi torin poikki ja pitkin Etelä-Esplanadia, jossa kyyhötti 
vielä pari puutaloa ylpeitten kivilinnojen lomassa.

  - Kato, Eino Leino rouvansa kanssa, kuuli Aurora jonkun
 kuiskaavan takanaan. Vastaan tuli käsikynkkää kävelevä nuoripari, 
joka näytti olevan kaikkien mielenkiinnon kohde.

  Nainen oli kaunis, hänellä oli mantelinmuotoiset silmät, 
hienosti kaartuva suu ja tukka "tumma kuin yö", niin kuin Leino 
oli itse jossain kirjoittanut. Se oli Freya Schoultz, 
jonka kanssa nuori runoilija oli mennyt äskettäin naimisiin 
kolmen vuoden kihlausajan jälkeen.

  Eino Leino itse ei ollut koreudella pilattu. Hän oli pulleanaamainen, 
ja vaatteet roikkuivat hänen päällään, mutta mikä tyyni ja 
rauhallinen ilme, niin lämmin ja valoisa! 
Tuolta näyttää siis mies, joka tietää olevansa nero, 
ajatteli Aurora.

  Olgan olisi pitänyt nähdä tämä. Hänhän jumaloi Leinon runoja, 
lausui niitä ääneen
 ja oli jopa alkanut käyttää Eino Leinon sanontoja.

kirjassani "Aurora ja Pietarin serkut" 1993. 
Loppuunmyyty. Kirjastoissa. 
Kirjoitin sen nimellä Pirkko Pekkarinen

Kommentti: Kuningas Salomon kaivokset

Ennen Internettiä luettiin, mitä eteen tuli. Onneksi.

Minuun teki suuren vaikutuksen H.Rider Haggardin Kuningas Salomonin  kaivokset. Kirjailija oli luonut teoksen alle puolesssa vuodessa lyötyään vetoa veljensä kanssa, että voisi kirjoittaa yhtä kiinnostavan kirjan  kuin Stevenson.
Aluksi ei löytynyt kustantajaa, mutta kirjasta tuli viktoriaanisen ajan suursuosikki ja menestys kaikialla maailmassa. Kaikki tämä tieto on minulle uutta, luin siitä juuri Wikipediasta.

Kirjailijan oma elämä oli tarua ihmeellisempää, hän oli jo 19-vuotiaana Etelä-Afrikassa, toimi siirtomaavirkamiehenä, lakimiehenä, oli hyvin oppinut jne jne. Aateloitiin.

Mikä sitten minua kiinnosti tuossa ensimmäisessä "lost worlds" - seikkailuromaanissa? Yksi kohta on jäänyt mieleen. Se kohta, jossa nainen tulee lähteelle, jonka piti antaa ikuinen elämä. Mutta nainen muuttuukin muumioksi, hajoaa. Samanlainen kohtaus on tuttua monista seikkailuelokuvista. Se kiinnostaa nähtävästi teini-ikäistä lukijaa, joka ehkä ensi kerran tajuaa sitä lukiessaan oman kuolevaisuutensa ja samalla koko ihmiskunnan yhteisen kohtalon.
H Rider Haggard (Wikipedia)
Tämä oli kommentti Kirsti Ellilän blogiin

Wanha Kauppahalli

Wanha Kauppahalli, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Helsingin Wanha Kauppahalli, historiaa:

"Helsingin ensimmäinen halli päätettiin rakentaa Etelärantaan, jonne arkkitehti G. Nyströmin suunnittelema rakennus valmistui elokuussa vuonna 1889. Ohjesäännön mukaan sai hallissa myydä lihatuotteita, munia, voita, juustoa ja puutarhatuotteita. Vuosisadan vaihteessa siirrettiin osa kalakaupasta myös halliin. Wanha Kauppahalli sai nykyisen asunsa ennen satavuotisjuhlaansa, halli uudistettiin täydellisesti vuosina 1988-89."

Jane Austen on vaikuttanut kirjoihini

Jane Austen House Museum, talo jossa Austen eli viimeiset vuotensa.

Eräs haastattelija kysyi minulta, mitä kirjoja toivoisin tyttöjen lukevan Aurora-kirjojen jälkeen. Vastasin, että tietenkin Jane Austenia. Haastattelija hämmentyi, ei laittanut mielipidettäni haastatteluun. En tiedä, mitä hän odotti minun sanovan. Joka tapauksessa englantilainen ja muukin eurooppalainen kaunokirjallisuus on minulle läheistä. Tunnen sitä aika hyvin, sillä pääaineina yliopistossa opiskellessani olivat englantilainen filologia ja maailmankirjallisuus, jossa valitsin ranskalaisen ja venäläisen kirjallisuuden.

Janen lapsuudenkoti oli tämä pappila

Jane Austen Today -blogi kertoo Austenista ja hänen maailmastaan. Janen isä oli pappi. Hän oli komea mies, Oxfordissa opiskellut ja sivistynyt ja halusi tytärtensä lukevan paljon kaunokirjallisuutta. Vanhempien avioliitto oli onnellinen. Perheessä oli kuusi poikaa ja kaksi tytärtä, Jane ja Cassandra.

Tuo ylinnä oleva talo on tyypillisesti englantilainen. Asuin samantyyppisessä punatiilitalossa Torontossakin, ja nykyisellä kotikadullani Runeberginkadulla Helsingissä on talo, joka voisi olla Englannista, punatiiltä ja valkoiset ikkunanpuitteet. Tuntuu kodikkaalta.

Jane Austen

Internetissä on paljon tietoa Janes Austenista. Suositut TV-sarjat antavat hyvän kuvan Jane Austenin ajan maailmasta. Pidän eniten 1900-luvun lopulla tehdyistä sarjoista. Niissä on saavutettu aito tunnelma.

Fiktiivinen muistokirjoitus Janen Austenin kirjan henkilölle.

Prahan Jugend

Prague_2007_February_18_052, a photo by Brin d'Acier on Flickr.

Prahan Jugend kuten muutkin aikakaudet tulevat tutuiksi, sillä matkustan toukokuussa Prahaan.
Blogikirjoitus Prahan Jugendista.

Toronton puistot

Yellow Creek, puro joka virtaa eräässä Toronton laaksoista. Monesti ne ovat oikeammin rotkoja, jyrkkäreunaisia ja säilyneet sen vuoksi enimmäkseen luonnontilassa.


Katselin juuri Toronton karttaa. Asuin Torontossa seitsemän vuotta ja koko ajan oli jokin laakso lähellä, ensin oli aivan vieressä Taylor Creek Park, joka on eräs Don-joen sivujokien laaksoista. Lähellä oli myös Ernest Thompson Seton -puisto. Loppuajan asuimme lähellä Earl Bales puistoa, joka ei ollut yhtä luonnonvaraisessa tilassa, mutta sinne oli helppo laskeutua ja löysimme sieltä kauniita paikkoja, joissa kävimme välillä päivittäin. Earl Bales puistoon vievä päätie on nimeltään Raoul Wallenberg Road, puistossa esitetään kesäteatteria, näin siellä esimerkiksi Shakespearen näytelmiä ilmaisnäytäntöinä. Siellä voi harrastaa talviurheilua.


Pidin välillä luontopäiväkirjaa ja käytin sitä, kun kirjoitin Toronton luonnosta Aurora-kirjoissani.
Photo: Simon P/Wikipedia

Aleksanterinkatu, Helsinki

Aleksanterinkatu, Helsinki, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Atlakset kannattelevat parveketta. Samanlaiset on myös Korkeavuorenkadulla Ohranan talossa.

Titanic 100 vuotta

Titanic Grand Staircase. Titanic-elokuvasta tuttu portaikko
Kaikki Titanicista
http://www.encyclopedia-titanica.org/
Titanicin musiikki:
http://www.melodylane.net/whitestar.html
Blogini banner-kuvassa on nyt eräs Titanicin lauluja "Come, Josephine in my Flying Machine"  (original, alkuperäinen 1910 äänitys) , jota laulettiin kovasti muunneltuna surullisena versiona myös elokuvassa "Titanic".
Titanicin suomalaiset matkustajat (Arkistoneuvos Linnolahden sivut, ks myös lopusta linkit)

Wulffin kulma

Wulffin kulma, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Vanha Helsinki tyynynpäällisessä. Wulffin talo on purettu, mutta siitä jätettiin julkisivu tallelle.

Pääsiäishattu ja pääsiäisparaati

Pääsiäistä juhlitaan monin tavoin. Pääsiäisparaatit ovat suosittuja niin myös pääsiäishatut. Sää on etelämpänä niin lämmintä, että voidaan alkaa lämpimän vuodenajan vaatetus. Kuvassa 1900-luvun alun elämää.
Pääsiäistavat ovat vanhoja. Jo keskiajalla oli pääsiäiskulkueita, pääsiäismunia, virpomista, uusien vaatteiden hankkimista. Lue lisää 1500-luvun historia -blogistani.
Klikkaa kuva suureksi!

Näin asuivat riutuvat romantikot

TV:ssä on alkanut sarja Riutuvat romantikot, joka kertoo prerafaeliittien taiteilijaryhmän synnystä. Miten elivät 1800-luvun puolivälin ihmiset, nuoren kuningatar Viktorian alamaiset ja muut eurooppalaiset? Kuvassa Dante Gabrie Rossetti lukee ystävälleen runoaan. TV-sarjan ensimmäisessä osassa näimme nuoren maalarirunoilijan ystävineen. Nuori Dante Gabriel Rossetti (omakuva vuodelta 1847 eli 19-vuotiaana). Vaikkaa alkuperäinen nuorten ryhmä hajosi viiden vuoden jälkeen, ryhmä laajeni ja käsitti lopulta kymmeniä eri alojen taiteilijoita. Katso Googlella 'prerafaeliitit'.
Lue myös aikaisempi kirjoitukseni. Klikkaa hakusanoja. Tai lue Kotilieteen kirjoittamani artikkeli Viktorian ajan paluu (luettavissa kotisivublogissani)

1800-luvun koti

Kukkamatot, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Nurkassa 'what-not', hyllykkö johon koottiin kuriositeetteja, muistoja matkoilta. Pöydällä on matto, sen päällä lamppu ja koriste-esineitä. (Nordiska Museet, Tukholma)

Huoneissa on paljon huonekaluja, ikkunoissa moninkertaiset verhot, seinillä maalauksia ja kehystettyjä valokuvia monessa kerroksessa kuten alla olevassa maalauksessa "Kosinta". Katso sama maalaus suuressa koossa.



Kuvaan ensimmäisessä Aurora-kirjassani (Aurora, vaahteralaakson tyttö 1991, 2. painos 1992) tyypillisen vikriaanisen salin. Voit lukea myös lehtijutun, jonka kirjoitin Kotilieteen vuonna 1985 Viktorian tyylistä Viktorian ajan paluu (artikkeli luettavissa kotisivublogissani). Siitä saikin alkunsa kiinnostukseni Viktorian aikaan ja Edwardin aikaan eli 1900-luvun alkuun.

Viktorian ajan koti

Takan edessä on suoja liikaa kuumutta vastaan ja koriste. Tuolin päällä virkattu suojusliina, yleensä suojaamassa tuolia miesten hiusrasvalta, vaikka tämä tuoli onkin naisentuoli, jossa ei ole käsinojia, jotta leveä hame mahtuisi tuoliin. Pöydällä albumi, jossa on valokuvia tai postikortteja.

Kuva: Anna Amnell, otettu Tukholman pohjoismaisessa museossa