Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

30.4.2012

Vappu Eino Leinon kanssa

Vappu Eino Leinon kanssa by amnellanna
Vappu Eino Leinon kanssa, a photo by amnellanna on Flickr.
Tämä olisis ollut mieleen Auroran serkulle Olgalle, joka ihaili Einoa Leinoa, 1900-luvun alun Suomen suosittua runoilijaa.


Aurora riensi torin poikki ja pitkin Etelä-Esplanadia, jossa kyyhötti 
vielä pari puutaloa ylpeitten kivilinnojen lomassa.
  - Kato, Eino Leino rouvansa kanssa, kuuli Aurora jonkun
 kuiskaavan takanaan. Vastaan tuli käsikynkkää kävelevä nuoripari, 
joka näytti olevan kaikkien mielenkiinnon kohde.
  Nainen oli kaunis, hänellä oli mantelinmuotoiset silmät, 
hienosti kaartuva suu ja tukka "tumma kuin yö", niin kuin Leino 
oli itse jossain kirjoittanut. Se oli Freya Schoultz, 
jonka kanssa nuori runoilija oli mennyt äskettäin naimisiin 
kolmen vuoden kihlausajan jälkeen.
  Eino Leino itse ei ollut koreudella pilattu. Hän oli pulleanaamainen, 
ja vaatteet roikkuivat hänen päällään, mutta mikä tyyni ja 
rauhallinen ilme, niin lämmin ja valoisa! 
Tuolta näyttää siis mies, joka tietää olevansa nero, 
ajatteli Aurora.
  Olgan olisi pitänyt nähdä tämä. Hänhän jumaloi Leinon runoja, 
lausui niitä ääneen
 ja oli jopa alkanut käyttää Eino Leinon sanontoja.
kirjassani "Aurora ja Pietarin serkut" 1993. 
Loppuunmyyty. Kirjastoissa. 
Kirjoitin sen nimellä Pirkko Pekkarinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti