Westminster Abbey

Maailman huomion keskipisteenä on tänään puolenpäivän aikaan Westminster Abbey, jossa vietetään kaikkien aikojen kuninkaalliset häät. Jo myyttiseksi tulleen "sydänten kuningattaren" Dianan poika vihitään englantilaisen kaivosmiehen jälkeläisen Kate Middletonin kanssa. Tämä on meidän aikamme satu. Morsiamella on hääpäivänään Williamin nuorena kuolleen äidin Dianan sormus ja oksa myrtistä, jonka on istuttanut itse kuningatar Victoria, Williamin esiäiti, joka vihittiin vuonna 1840 Albertin kanssa. Victoria istutti myrtin häittensä jälkeen puutarhaansa Wightin saarelle, ja siitä on otettu aina oksa kuninkaallisten morsianten hääkimppuun.

Kaikki alkoi Viktoriasta ja Albertista. (kuvat ja linkki Victorina-lehden Royal Weddiings-aineistoon)

Minulla on myrttiseppele päässä hääpäivänäni.

1900-luku. Gramafoni, radio

kuva poistettu

Toronton laaksot ja Aurora-kirjat

Tämä Don-joen laaksossa sijaitseva puisto on mukana Aurora-kirjoissa sellaisena, kuin se oli 1900-luvun alussa.

Toronton syvät laaksot muodostavat urbaanin metsän. Laaksojen jyrkät reunat, vuolaasti tulvivat joet ja laaksoissa usein raivonneet rajut myrskyt ovat olleet syynä siihen, että laaksoihin ei ole  rakennettu taloja. Suurin osa laaksoista on säilytetty luonnonpuistoina, jotka ovat miltei koskemattomassa tilassa.
Toronton seutu muodostui viimeisen jääkauden aikana eli noin 12000 vuotta sitten.

Suurin laaksoista, Don Valley, on Suomessakin tunnettu Ernest Thompson Setonin luontokirjoista, joissa se esiintyy vielä luonnontilassa. Juuri Don Valley on joutunut kokemaan suuria muutoksia Toronton muuttuessa suurkaupungiksi.

Ernest Thompson Seton asui kouluvuotensa 1800-luvun loppupuolen Torontossa, jonne hänen perheensä oli muuttanut Englannista. Hänen sukulaisensa omistivat torontolaisen laakson reunalla olevan Spadinan kartanon, joka on ollut osittain esikuvana Aurora-kirjojeni kartanolle. Spadina toimii museona, ja on nykyään entistettynä 1920-luvun asuun (ks Facebook/Spadina Museum).

Vierailin Spadinassa useaan kertaan Torontossa asuessani. Siihen aikaan se oli sisustettu lähinnä viktoriaanis-edwardiaaniseen tyyliin. Kirjani kartano sai nimensä torontolaisen Rosedale-kartanon mukaan, vaikka ensimmäisen kirjani nimessä esiintyvä Vaahteralaakso sopii sille paljon paremmin, ja kolmanteen painokseen tulen muuttamaan kartanon nimen siihen muotoon. (Rosedale on nykyään eräs Toronton kaupunginosista.)

Aurora-kirjojen Vaahteralaakso on yhdistelmä useita laaksoja, joissa olen kävellyt Torontossa asuessani .  Laaksojen luonto on ainutlaatuista, sillä jääkauden aikana niihin muodostui aivan oma kasvillisuus, joka poikkeaa niitä ympäröivästä luonnosta. Pidin luontopäiväkirjaa laaksossa kävellessäni, sillä aloin jo silloin 1980-luvun lopppuolella suunnitella kirjaa Torontosta. Laaksolla oli siinä hyvin tärkeä osuus. Niinpä esikoiskirjani alkaakin kuvauksella laaksosta, joka on tavallaan yksi päähenkilöistä sekä ensimmäisessä että kolmannessa kirjassani.

Sekä ensimmäinen että kolmas Aurora-kirjani alkavat tästä myyttisestä laaksosta. Toronton synty ensimmäisessä ja kolmannessa myrsky, joita oli laaksoissa usein. Kirjoitin Aurora-kirjat palattuani Suomeen, vasta 1990-luvulla. Kirjat ovat loppuunmyytyjä, mutta niitä on kirjastoissa.



Toby-kissa haudattiin laaksoon. Toby esiintyy Aurora-kirjoissa omana itsenään.

Artikkelini sokerivaahteroista Suomen luonto -lehdessä
Don Valley -laaksossa kasvoi yli 40 metriä korkeita sokerivaahteroita, jotka olivat yli metrin läpimitaltaan. (Charles Sauriol "Rememebering Don")

Käsistään taitavat naiset

Crafts in Finland Summer 2011 at Wetterhoff

"Käsistään taitavat naiset" ovat aiheena tänään Kemppisen blogissa. Hänen anoppinsa opiskeli Hämeenlinnassa Wetterhoffin käsityöopistossa, joka on nykyään osa Hämeen ammattikorkeakoulua.

Opettajien rouvat perustivat Hämeenlinnaan suomalaisen tyttökoulun. Sen  ensimmäisenä rehtorina toimi Pariisissakin opiskellut Fredrica Wetterhoff.

Vuonna 1885 toimintansa aloittanut Fredrika Wetterhoffin käsiteollisuusopisto eli työkoulu siirtyi silloisen Panimokadun varteen rantatontille 1893. Wetterhoffin lisärakennus (Palokunnankatu 9 ) Linkki vie Hämeenlinnan kirjaston Lydia-historiasivuille, joilta löytyy kiinnostavia vanhoja valokuvia.

Ompelukoneen ääressä

Rauhallista kotielämää

Padat porisivat hellalla

Kissa tiesi, missä oli talon paras paikka. Loistohellan vieressä.

Helsingin autot 100 vuotta sitten

Autoilijoita oli vähän, mutta he aiheuttivat jo yllättävän paljon kolareita (Klikkaa kuvaa ja katso se suurena)

Helsingin Sanomat 100 vuotta sitten kertoo tänään, että Suomessa oli vuonna 1911 "vain kolmisensataa autoa". Viidennes autoista oli takseja. Posti osti Suomen ensimmäiseltä autokauppiaalta Sergei Nikolajeff nuoremmalta kaksi Adler-mallista postiautoa 14,418 markalla.

Yllä olevassa kollaasissa on taustalla kansi teoksesta "Signe Brander 1869-1942 Helsingin kuvaaja". Branderin teoksessa ei näy autoja. Yllä oleva kuva on vuodelta 1907. Eräässä Branderin kuvista on Iso Roobertinkatu samalta ajalta. Tyhjällä kadulla lönkyttelee vain yksinäinen koira. Kadulla on kuitenkin raitsikan raiteet. Hevosia oli taas Helsingissä hyvin paljon siihen aikaan.

Yläosassa oleva Hesarin jutun kuva on teoksesta Ensimmäisiä esikaupunkeja (HS kirjat). Siinä on Hesarin jutun mukaan Sergei Nikolajeff vanhempi, autokauppiaan setä, vaimonsa Sinovian kanssa. Autoilu alkoi olla vaarallista Helsingissä, sillä kolareita oli viisi kuukaudessa, vaikka autoja oli vain nuo vähäiset 300 ja vauhtikaan ei ollut huimaava.
1911 cars, remarkable cars (kuvia) Upeita autoja. Voit nähdä kuvat suurina, kun klikkaat ensin ja sitten suurennat oikeassa kulmassa olevan pienen kuvan alta.
Vertaa tähän siirtolainen ja auto Torontossa 1900-luvun alussa
Hakusanalla 'autot' löydät autojen kuvia.

Hyvää pääsiäistä

2011

Hyvää pääsiäistä!

Näyttely Rikhardinkadun kirjastossa

Kuvassa Jaana Perttulin tekemät nuket Aurora-kirjojen henkilöistä Vasemmalta Pekka, Iida, Aurora ja Thomas.
Lastenosaston pöydälle oli koottu muitakin 1900-luvun alusta kertovia kirjoja.

Taiteiden yö Hakaniemen hallissa

1990-luvulla. Oikealla Jaana Perttulin pukemia nukkeja. Esittelen Aurora-kirjoja Pokstaavissa Hakanimen hallissa Taiteiden yönä.

Kruppien talo

Kruppien koti. Talo on paljon suurempi kuten alla olevista linkeistä voi nähdä.
Näitkö TV-sarjan Kruppin perheestä? Täällä on joukko kuvia heidän hienosta talostaan.
Villa Hugel (virtual tour, kuvia sisustuksesta, pukuhistoriaa)

Kirjoituslipasto

2011

Pääsiäispuput

pääsiäinen, puput, 

Kuninkaalliset häät

Viktorian ja Albertin häät 10.helmikuuta 1840. Näin alkoi 19-vuotiaan Viktorian ja hänen 20-vuotiaan serkkunsa Albertin erittäin onnellinen aviolitto, joka päättyi lahjakkaan ja sivistyneen Albertin kuollessa lavantautiin 42 -vuotiaana. Viktoria suri häntä vuosikymmenet.

  Albert
Kuvat via Wikipedia
Royal Weddings (hääkuvia 1840-)
Victoriana -lehti kertoo Englannin kuninkaallisten häistä. (Paljon kuvia ja kiinnostavia asioita)

Viktorialla ja Albertilla oli yhdeksän lasta, ja Viktoriaa sanotaan Euroopan kuninkaallisten isoäidiksi, sillä melkein kaikki Euroopan kuninkaalliset ovat sukua hänelle.

Villa Pelander 5

Työväen akatemia, Kauniainen
Originally uploaded by Brin d'Acier
Jugend-koristeinen kaivo.

Villa Pelander 4

Työväen akatemia, Kauniainen
Originally uploaded by Brin d'Acier
Nykyinen Työväen akatemia, alkujaan Villa Pelander on Kauniaisissa sijaitseva kaunis Jugend-huvila.

Villa Pelander 3

Työväen akatemia, Kauniainen
Originally uploaded by Brin d'Acier

Huvimaja talvella 2

http://www.akatemia.org/Staattiset/Arboretum/VillaPelander.pdf

Villa Pelander 2

Työväen akatemia, Kauniainen
Originally uploaded by Brin d'Acier

huvimaja talvella

Jugendhuvila Villa Pelander

Työväen akatemia, Kauniainen
Originally uploaded by Brin d'Acier

Nykyään Työväen akatemiana tunnettu kaunis Villa Pelander Kauniaisissa.

Villa Pelander

http://www.akatemia.org/Staattiset/Arboretum/VillaPelander.pdf

Something old in Töölö

Näyteikkunaostoksilla. Vanhan ajan tunnelmaa

Asuin dachassa

Kuva: Aune Kämäräinen

Tämä Huopalahden rautatieasemaa vastapäätä mäenrinteessä sijainnut talo oli Kaivopuistosta tai mahdollisesti Terijoelta siirretty huvila, valkoinen dacha parvekkeineen. Puuleikkauksia ja muita koristeita oli karsittu. Talon ympärillä oli kuusikymmentä puuta ja puutarha vattupensaineen ja puroineen. Asuimme talon ullakkoasunnossa vähän yli kaksi vuotta. Talo aloitti vuonna 1993 uuden elämän Terijoen huvilana sortovuosien ajasta kertovassa nuorisoromaanissani Aurora ja Pietarin serkut.

Haagan kauppala oli kehittynyt Korpaken ja Backaksen tilojen maille, jotka olivat siirtyneet vuosisatojen ajan samoissa talonpoikaissuvuissa isältä pojalle. Vuosisadan alussa Haaga oli ollut huvilayhdyskunta. Vuonna 1903 sinne kulki jo juna, jonka ikkunasta saattoi nähdä pari huvilaa.

Johan Johanson pystytti radan pohjoispuolelle tämän suuren rakennuksen ja nimitti sen Fjällmoksi. Siinä toimi myöhemmin Haagan pappila ja kirkkoherranvirasto. Se purettiin 1960-luvun lopulla, ja tilalle rakennettiin nykyiset tiilitalot. Entisestä loistosta on jäljellä enää vain muutamia puita. Olimme Fjällmon viimeisiä asukkaita toisella puolen taloa asuvan Winterin ja alakerrassa asuvan Luotosen perheen kanssa.

Meillä oli asuntona vähän yli kahden vuoden ajan ullakolla sijaitsevat kolme huonetta ja keittokomero. Asuntoon johtivat korkeat, jyrkät portaat. Siihen kuului pieni parveke puuleikkauksineen, ja siitä tuli ratkaiseva osa kirjaani. Auroran serkku Elisabet yrittää karata parvekkaan kautta anarkistipoikaystävänsä luo.

Olen kuvassa vasemmalla. Keskellä on pikkusiskoni Tuula, joka kävi meillä asuen lukion Helsingissä Munkkivuoren Yhteiskoulussa, ja poikani Matti ja tyttäreni Mimi.

Ebeneser-talo

Ebeneser-talo vuonna 1908. Suunnittelija Wivi Lönn, joka suunnitteli Suomeen paljon kouluja, mm koulun, jossa oma opinahjoni Iisalmen Tyttölyseo toimi ensimmäiset vuotensa ja jota kävin seitsemän ensimmäistä luokkaa oppikoulua.